Mitään ihmeempiä ei meidän elämään kuulu. Jokapäivästä uimista, juoksentelua ja reenailua. Siinäpä se. Nemon kanssa ollaan agiliidelty ja mietinnöissä on tokon treenaaminen, mutta vielä ei ole saanut aikaiseksi. Agireenit ovat menneet vaihtelevasti, välillä tempo on hitaampaa ja välillä mennää kovampaa. Kontaktit ovat edistyneet huimasti ja tuntuisi oikea kontaktipaikka olevan jo hoffin rusinassa. Tosin ainahan sitä ei ehdi noudattamaan... mutta ihan hyvillä mielin lähdetään klagiin jahtaamaan viimeistä nollaa.

Kodan kanssa opetellaan perusjuttuja ja lisäksi agikentällä otetaan pikkupikku harjoituksia. Eilen otin aita-putki suoraa, jossa aita on n. 1cm korkeudella maasta. Hienosti syöksyy namilautaselle myös muutamaa käännöstä aidoilla olen ottanut, mutta piru ku on ripee koira kintuistaan, ei meinaa peräs pysyä Keppien aloitusta pitäisi nyt reenailla vähän enemmän, jotta on sitten helpompi lähteä työstään itse keppejä. Ylösnousukontaktia olen ottanut jonkin verran ja hienosti käskystä hakee sen. Puomilla otin nostamalla alastuloja, tuli hienosti suoraan namilautaselle. Näihin vielä paaaaaljon toistoja niin ovat varmoja. Sen jälkeen joskus hamassa tulevaisuudessa ruvetaan vasta ottamaan koko kontakteja. Jospa tämän koiran kanssa tekis kontaktit pilkkua viilaten, niin ei tarttis tulevaisuudessa niitä sitten enää korjailla

Hirmuinen vesipeto Kodastakin on kehkeytynyt, ei saakeli meinaa tulla järvestä pois Pari viikkoa sitten jäi suuremmat pärskimiset pois ja sai hieman luottoa omaan osaamiseensa, nyt jo vetää lenkkiä kuin vanha tekijä. Nemon kans ei uskalla vielä vedessä lähteä kilpasille, mutta eiköhän sekin aika koita